Opastusharjoituksia - Johanneksenkirkolta Hesperian esplanadille

 Tänään meitä opastivat Riikka ja Jani.

Aloitimme Johanneksenkirkolta. Kirkko valmistui vuonna 1891. Sen suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander. Johanneksen kirkkoa kutsuttiin aluksi Uudeksi kirkoksi. Uusi kirkko tarvittiin, koska helsinkiläiset eivät enää mahtuneet Vanhaan kirkkoon ja Nikolain kirkkoon eli nykyiseen Tuomiokirkkoon. Se on Suomen suurin kivikirkko ja istumapaikkoja on runsaat 2200. Alttaritaulu on Eero Järnefeltin teos ”Taivaallinen ilmestys”. Se saatiin paikoilleen vuonna 1932 ja kuvaa sitä, miten Saulus Tarsolainen kääntyi kristinuskoon ja hänestä tuli apostoli Paavali.

Sieltä kävelimme Kasarmitorille ja lopulta Dianapuistoon.

Johanneksenkirkko

Matkalla seuraavaan kohteeseen ehdimme nauttia kahvit Marskin Kuusi palaa-kahviossa, missä oli yhtä töykeä palvelu kuin aina ennenkin, kun siellä olen käynyt. Tätä ihmettelimme Maaritin kanssa, koska Marskista piti tulla huippupalvelun hotelli, mutta toisin tuntuu käyneen.

Jani aloitti opastuksensa Veikko Myllerin suunnittelemalta Risto Rytin muistomerkiltä ”Vastuun vuodet” vuodelta 1994. Hän kertoi myös, miten Hesperian esplanadi on Etu- ja Taka-Töölön raja. Sieltä jatkoimme Apollonkadulle ja näimme kaksi kirkkoa: Kristuskyrkan, joka on Helsingin ruotsalaisen metodistiseurakunnan kirkko sekä Olaus Petrin kirkko. Se on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, joka vihittiin käyttöön vuonna 1932. Apollonpuistikon reunalla näimme Minervakoulun ja googlasimme, että minkäs jumala se Minerva olikaan.

Wikipedia: Minerva oli roomalaisessa mytologiassa viisauden ja käsityötaidon jumalatar sekä mm. opettajien ja lääkärien suojelusjumalatar. Minerva kuului roomalaisten vanhimpiin jumaliin, ja samaistettiin kreikkalaisen mytologian Atheneen, joka oli sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar. Muinaiset etruskit ja roomalaiset kutsuivat Athenea nimellä Minerva.

Apollonpuistikon toisella reunalla on Taiteilijakoti Lallukka, joka on tarkoitettu kuvataiteilijoiden, säveltaiteen ja näyttämötaiteen harjoittajien käyttöön. Sen rakennutti Juho ja Maria Lallukan kuoleman jälkeen perustettu säätiö vuonna 1932. Lallukassa on asuneet mm. Viktor Jansson eli Tove Janssonin perhe, Tauno Palo, Oskar Merikanto ja Outi Heiskanen. Kierrokselta muistamme nyt ainakin Juho Lallukan sanat ”Mie maksan!”

Taiteilijaravintola Elite oli tuttu monille Lallukkalaisille ja siellä vietettiin kosteita iltoja. 1938 ravintola muutti nykyiselle paikalleen, Reitzin taloon. Rakennusmestari  ja -grynderi Lauri Reitz rakennutti vuonna 1938 Eteläinen Hesperiankatu 22:teen Jalmari Peltosen suunnitteleman funkisasuinkerrostalon jonka hän sitten itse omisti. Reitz asui perheineen talossa vuodesta 1941 alkaen ja hänen mittava taidekokoelmansa sijoitettiin myös taloon. Reitzin kotimuseoon voi tutustua ke klo 15–18 ja su klo 14–17. Sisäänpääsy on ilmainen. Ryhmille museo on avoinna sopimuksen mukaan.

Eliten edessä on Mika Waltarin puisto ja hänen muistomerkkinsä ”Kuningasajatus”. Se on kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen suunnittelema ja pystytetty vuonna 1985. Teoksen nimi nimi viittaa Waltarin romaanissa Turms kuolematon esiintyvään lausahdukseen ”Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat”.

Kierros päättyi Lars Sonckin kortteliin. Sonckin korttelin läpikuljettavassa avopihassa toteutuu Suomessa harvinainen suurkortteli, joita Etu-Töölöön pyrittiin rakentamaan. Asuintaloissa on tasakorkea räystäslinja, yhtenevät julkisivujen jaot ja aukotukset. Talot ovat kuitenkin yksilöllisiä klassissisten ornamenttien ja koristeaiheiden erilaisuuksilla julkisivuissa. Sonckin oma yhtymä Ab Laurentius osti alun perin koko korttelin tontit, mutta joutui rahavaikeuksissa myymään tontit yksityisille asuntoyhtiöille. Talojen suunnittelijat noudattivat Sonckin laatimia piirustuksia.

Oli kyllä taas tosi mielenkiintoisia opastuksia. Keli oli tyypillinen helmikuun lumimyräkkä, mutta siitäkin selvittiin. Onneksi oli vain kaksi opastusta, niin tahti oli mukava ja ehdittiin välissä istahtaa ja jutella kahvittelun lomassa!